Olet täällä: Rautatiemuseo > Kokoelmat

Kokoelmat
Suomen Rautatiemuseon kokoelmat koostuvat rautateihin liittyvistä esineistä, valokuvista ja piirustusarkistosta. Varsinaista rautatiehistoriallista arkistoa museolla ei ole. Esinekokoelmaan kuuluu noin 20 000 esinettä. Osa niistä on esillä perusnäyttelyssä, joka on uusittu 1998 museon 100-vuotisjuhliin.   Kokoelmien helmi on ainoat maailmassa säilyneet Venäjän keisarilliset vaunut. Nämä Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan kulkuneuvot Suomen rautateille on rakennettu 1870-luvulla. Vaunuja on ollut kaikkiaan kuusi, mutta vain kolme niistä on säilynyt: keisarin vaunu, keisarinnan vaunu ja salonkivaunu.   Museon kokoelmiin kuuluu 25 höyryveturia, joista näytteillä on 14. Niistä vanhin on B1 nro 9 eli “Pässi”. Se on vanhin säilynyt höyryveturi Suomessa ja on valmistettu Englannissa 1868. Vanhin kotimaassa valmistettu veturi on A5 nro 58 vuodelta 1875. Uusin tulokas museon vetokaluston joukossa on dieselsähköinen linjaveturi Dr13 nro 2349, joka on valmistunut 1965.   Museon valokuvakokoelmaan kuuluu noin 150 000 valokuvaa. Museolla on myös kirjasto, jossa on lähes 16 000 nidettä. Piirustusarkisto käsittää peräti 200 000 piirustusta. Arkisto ja kirjasto ovat tutkijoiden käytettävissä sopimuksen mukaan. Liikkuva kalusto Jetonit Keisarin juna
Liikkuva kalusto Rautatiemuseon kaluston teknisiin tietoihin kuvineen voi tutustua Kalustogalleriassamme.   Vetokalusto Henkilöliikenneveturi A5 nro 58, Lankkihattu Vaihtoveturi B1 nro 9, Pässi Tavaraliikenneveturi C1 nro 21, Bristollari Tavaraliikenneveturi C5 nro 110, Bliksti Moottorivaunu Dm7 nro 4020, Lättähattu Dieselsähköinen linjaveturi Dr13 nro 2349, Alsthom Moottorivaunu Ds1, Puumotti Paikallisliikenneveturi F1 nro 132, Felix Sekajunaveturi G1 nro 124, Pikkurusko Henkilöliikenneveturi Hv1 nro 555, Heikki/Prinsessa Paikallisliikenneveturi I3 nro 489, Iita Pienveturi Otso 2 Paikallisliikenneveturi Pr1 nro 776, Paikku Kapearaideveturi Rro 2 Sekajunaveturi Sk3 nro 400, Mummo Tavaraliikenneveturi Tr1 nro 1033, Risto Tavaraliikenneveturi Tr2 nro 1319, Truman Moottoriveturi Vk11 nro 101 Vaihtoveturi Vr1 nro 669, Kana   Vaunut Virkavaunu A 30, Presidentin vaunu 1. ja 2. luokan päivävaunu C nro 80 2. luokan päivävaunu D nro 242 3. luokan päivävaunu E nro 857 Yleisvaunu G nro 4033 Yleisvaunu Gd nro 38'965 Matkatavaravaunu Ge nro 3845 Postivaunu P nro 9950   Muut Moottoriresiina Tre-Rto 9 Raidetraktori Trr nro 378, Kisko-Kalle Rata-auto Fiat Rata-auto Cadillac   Junat Keisarin juna   Kalustogalleria
Jetonit Yksi Suomen Rautatiemuseon aarteista on harvinainen jetonikokoelma. Se saatiin museolle jo vuonna 1900, kun vapaaherratar Sophie Stjernvall lahjoitti edesmenneen puolisonsa, rautateiden rakennuttaja, Todellinen Salaneuvos ja Vapaaherra Knut Stjernvallin, jetonit museolle. Kokoelma käsitti 52 jetonia, joista suurin osa oli venäläisiä.   Jetonit ovat rautatien valmistumisen kunniaksi valmistettuja henkilökohtaisia mitaleja, joiden kantaja oli oikeutettu maksuttomiin junamatkoihin kyseisellä radalla. Jetoneja myönnettiin yleensä vain korkeimmille rautatievirkamiehille sekä joillekin radan rakentamiseen osallistuneille insinööreille. Tavallisesti jetonin toisella puolella oli saajan nimi tai nimikirjaimet, toisella puolella kyseiseen rataan liittyvä aihe.   Rautatiejetonit olivat venäläinen ja sitä kautta Suomessakin esiintynyt ilmiö. Alunperin jetoni oli ranskalainen sotilasmitali, joka siirtyi Ranskasta ensin Venäjälle ja Venäjällä rautateille. Viimeiset Suomessa valmistetut jetonit ovat vuodelta 1926. Sen jälkeen rautateillä ryhdyttiin tekemään mitaleita.   Jetonit olivat halkaisijaltaan kahdesta viiteen senttimetriä ja valmistetty yleensä kullasta, hopeasta ja värllisisitä emaleista. Jotkut venäläisistä jetoneista olivat samalla käyttöesineitä, sillä ne saattoivat sisältää esim. kynän tai kompassin tai toimia sikarileikkurina. Suomen Rautatiemuseossa olevista jetoneista muutamat ovat tunnetun pietarilaisen Fabergén kultaseppäliikkeen valmistamia.   Nykyisin Suomen Rautatiemuseon jetonikokoelmaan kuuluu yli 150 jetonia, joista noin sata on suomalaisia. Kokoelman tekee arvokkaaksi se, että tiettävästi missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa. Lokakuussa 2002 museon jetonikokoelma oli viimeksi yleisön nähtävänä, mutta vain yhden päivän ajan. Esillä oli kymmeniä jetoneita, joiden joukossa museon uutuushankinnat: kaksi presidentti Risto Rytille kuulunutta jetonia
Keisarin juna Suomen Rautatiemuseon kokoelmien helmi on keisarin juna. Se on Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan kulkuneuvo Suomen rautateille ja koostuu kolmesta vaunusta, keisarin vaunusta, keisarinnan vaunusta ja salonkivaunusta. Nämä Suomen Rautatiemuseossa esillä olevat vaunut ovat Venäjän keisarillisista vaunuista ainoat säilyneet maailmassa.   Suomen suuriruhtinaskunnassa ryhdyttiin keisarillisten vaunujen hankintaan, kun rautatietä Riihimäeltä Pietariin rakennettiin 1869. Hallitsijalla, Aleksanteri II:lla, oli vaunuja valtakuntansa muilla rajoilla, joten vaunujen rakentamista myös Suomea varten pidettiin aiheellisena. Vaikka Suomesta saatiin rautatieyhteys Pietariin 1870, ei Suomen rataverkko ollut yhteydessä Venäjän rataverkkoon ennen vuotta 1913, jolloin silta Nevan yli valmistui.   Kaikkiaan suomalaisten rakennuttamia tai rakentamia keisarillisia vaunuja on ollut kuusi, edellä mainittujen lisäksi ruokasalivaunu, keittiövaunu ja lämmitysvaunu, mutta ne eivät ole säilyneet. Ensimmäisenä valmistui keisarin vaunu, joka rakennettiin Saksassa ja saatiin käyttöön 1870. Vaunu sisutettiin ylellisin materiaalein. Vaunun salongin seinät ja huonekalut on päällystetty tummanvihreällä pukinnahalla, katto vuorattu silkkikankaalla. Puuosat ovat amerikkalaista pähkinäpuuta ja lattia peitetty villasametilla.   Keisarinnan vaunu ja salonkivaunu rakennettiin Helsingin konepajassa 1870-luvulla. Keisarinnan vaunun salonki ja kalusteet vuorattiin sinisellä silkillä, salonkivaunu ja sen kalusteet punaisella silkillä. Sekä keisarin, keisarinnan että salonkivaunu maalattiin ulkoa tummansiniseksi ja varustettiin kullatuilla Venäjän vaakunoilla. Myöhemmin vaunuihin tehtiin joitakin muutoksia ja parannuksia, mm. lämmitysjärjestelmää, valaistusta ja käymälöitä uudistettiin.   Keisarilliset vaunut ovat säilyneet ainakin kahdesta syystä. Ne olivat Suomen Valtionrautateiden rakennuttamia ja omistamia ja niitä säilytettiin vuodesta 1914 Kaipiaisten vaunuhallissa eikä enää Pietarissa, kuten aiemmin. Jos vaunut olisivat jääneet Pietariin, niiden kohtalo olisi ollut sama kuin kaikkien muidenkin keisarillisten vaunujen.